Keikkapyyntö!

Keikkapyyntö! Sydänalassa läikkyy ilo: Ihanaa, meitä halutaan kuulla. Päästään esiintymään. Vatsanpohjassa kipristelee. Esiintymistä oppii vain esiintymällä. Seuraavaksi sydän kääntyy syrjälleen ja huoli alkaa valtaa alaa: Kuinkakohan monta laulajaa pääsee mukaan? Minkälaisella kokoonpanolla lähdetään? Onkohan meillä tilaisuuteen sopivia lauluja? Alkaa armoton nuottien plaraaminen....

Aloitan kuoron omasta ohjelmistosta. Joskus lauluja pitää sovittaa uudelleen. Aina ei esim. löydy kaikkiin stemmoihin laulajia. Onneksi Naislaulajissa on paljon muuntautumiskykyisiä laulajia! Joskus puute paikataan, kun itse laulan jotain stemmaa. Naislaulajien ohjelmisto on laaja, todella laaja, onhan kuoro toiminut jo melkein 80-vuotta. Kuoron laulajat kuitenkin vaihtuvat ja aina on paljon sellaisia lauluja, joita vain osa kuorolaisista osaa. Hyvällä tuurilla juuri nämä laulajat ovat lähdössä keikalle.

Aina ei ohjelmistosta löydy sopivia lauluja, aloitan nuottikirja-arsenaalini selaamisen: koulun musiikinkirjat, Toivelaulukirjat, virsikirja, omat irtonuotit... Näistä löytyvät laulut ovat useimmiten sellaisia, että niissä on sanat, soinnut ja melodiat. Kun kuoroa pyydetään keikalla, on minusta jonkinlainen odotusarvo, että lauletaan ainakin osittain äänissä. Niinpä nämä yksiääniset melodiat kaipaavat jonkunlaista sovittamista. Jos mukana on myös säestyssoitin, on selvitettävä kuka säestää, millä säestää ja miten säestää eli jonkunlainen sovitus säestäjille täytyy myös tehdä. On myös selvitettävä esim. onko esiintymispaikalla pianoa tai edes sähköä 😊. Jos säestäjiä on useampi, on pidettävä säestäjille omat harjoitukset.

Joskus kuorolta pyydetään jotain tiettyä laulua. Usein nämä laulut ovat niin uusia, että niistä ei ole edes julkaistu nuottia. Vaikka paljon kuuntelen musiikkia, on melkeinpä aina nämä pyydetyt laulut minulle aivan vieraita. Mitä teen? Menen nettiin: Netistä löytää paljon laulujen sanoja ja usein myös näihin lauluihin sointumerkit. Sitten YouTubeen ja kappaletta kuunnellaan niin monta kertaa, että se "tulee korvista". Jotta kappaletta voi muille harjoituttaa, on siitä oltava ainakin ohjeellinen nuottikuva ja varsinkin, jos se esitetään usealla eri stemmalla. Kun luulen tuntevani kappaleen ja tiedän kappaleen rakenteen, ryhdyn kappaleen eri osioita nuotintamaan. Tavallisesti, lähes aina se tapahtuu pianon ääressä. Välillä kuunnellaan kappaletta, kirjoitetaan, kuunnellaan, kirjoitetaan... Lopuksi kappale kirjoitetaan puhtaaksi: melodia, stemmat, soinnut ja sanat.

Kun kappaleet ovat nuotteina, opettelen ne itse. Koskaan ei voi mennä harjoituttamaan kappaletta, jos ei itse tiedä tarkalleen, mitä kappale "on syönyt". Myöskään yhdellekään keikalle ei voi mennä ilman koko porukan harjoitusta. Ihanne tilanne olisi, että ainakin yksi harjoitus olisi keikkapaikalla. Jokaisessa paikassa on erilainen akustiikka ja se voi yllättää muusikot. Harjoituskertojen määrä vaihtelee sen mukaan, kuinka nopealla aikataululla keikkapyyntö on tullut ja kuinka tuttuja esitettävät kappaleet laulajille on. Hyvin tavallista on, että harjoituskertoja on puolenkymmentä, usein vielä enemmän. Niin eipä ihme, että kuorot pyytävät esiintymisistään keikkapalkkioita.

Laulaminen on minulle ilo ja siihen kuuluu olennaisena osana harjoittelu ja uuden oppiminen. Esiintymisessä viimekädessä selviää, kuinka hyvin laulut on opittu. Kuoro myös kehittyy esiintymisten kautta.

Maarit Amper, Kiuruveden Naislaulajien taiteellinen johtaja